Ilmastovelasta ei selvitä armoa pyytämällä, vaan teoilla

Kreikan velkakriisi horjutti koko Euroopan talousjärjestelmää noin kymmenen vuotta sitten. Finanssikriisin aikaan Suomi vaati, että Kreikan on maksettava velkansa takaisin. Nyt Suomella on käsissään ilmastovelka, joka murentaa EU:n ilmastopolitiikan uskottavuutta.

Petja Pelli kirjoitti HS-analyysissään 21.9.2025 huolestaan Suomen hiilinieluvajeesta. Vaje vuosilta 2021–2025 on huimat 111 miljoonaa hiilitonnia. Pelli toteaa, että EU:lla on tapana paikata ongelmia ’luovilla ratkaisuilla’. Ilmastokriisiin ei tarvita luovia kiertoteitä vaan konkreettisia tekoja. Kotimaisten ilmastotoimien lisääminen on välttämätöntä, sillä niiden vaikutus on ratkaiseva sekä EU-velvoitteiden täyttämisessä että Suomen ilmastotavoitteiden saavuttamisessa.

Suomi ei kärsi ratkaisupulasta, vaan toimettomuudesta. Kuten myös Suomen ilmastopaneeli on todennut, ongelma on, että maankäyttösektorin ilmastotavoitteita ei ole edistetty tehokkailla ohjauskeinoilla. Keskipitkän aikavälin ja maankäyttösektorin ilmastosuunnitelmat eivät tunnista potentiaalia hiilinielujen vahvistamiseen riittävällä tasolla. Keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelman lausuntokierroksella Suomen ilmastopaneeli ja useat tutkimuslaitokset, kuten VTT, ovat todenneet suunnitelmien olevan puutteellisia. Suomessa voidaan ja täytyy tehdä kotimaisia ilmastotoimia.

Metsien käyttö ei voi jatkua entisellään, vaan suunnan on muututtava vuoteen 2035 mennessä. Viivyttely kasvattaa ilmastovelkaa ja siirtää kohtuutonta taakkaa tuleville sukupolville. Käyttöön tulee viipymättä ottaa hiilinieluja vahvistavia maankäyttösektorin toimia. Metsien käsittelyä on muutettava ja turvemaiden käyttöä suunnattava uudelleen.

Ei ole hyväksyttävää, että valtiojohtomme anelee EU:lta armoa ilmaston kustannuksella. Kaikkein tärkeintä on tehdä konkreettisia toimia nyt, kun kustannukset ovat vielä hallittavissa. Muuten jälkeen jää paitsi velka, myös mahdoton tehtävä korjata se.

On myös harhakuvitelma ajatella, että ulkomailta ostetut päästövähennykset tai ulkomaiset hiilikrediitit voisivat ratkaista Suomen ilmasto-ongelman. Yksiköiden saatavuus ei ole varmaa, sillä myös muut maat kamppailevat omien ilmastotavoitteidensa saavuttamisessa. Lisäksi kansainvälisillä hiilimarkkinoilla kysynnän ja tarjonnan dynamiikka johtaa siihen, että Suomen ostotarve muodostuu tulevaisuudessa erittäin kalliiksi. Mitä lähemmäksi tullaan ilmastotavoitteiden määräaikoja, sitä suuremmaksi kasvaa paine ostaa hiiliyksiköitä. Odotettu 6 miljardin euron ostotarve voi tulevaisuudessa nousta jopa 24 miljardiin euroon.

Onko ilmastokriisin Suomi uusi finanssikriisin Kreikka? Kreikallakin oli säästöohjelma, mutta sitä ei noudatettu. Turha aneleminen ja anteeksipyyntöjen esittäminen ei pelastanut Kreikkaa velkakierteestä. Myöskään Suomi ei voi ratkaista ilmastovelkaansa pyytämällä armoa EU:lta. Suomen ilmastovelka on niin valtava, että siitä tulee pian koko unionin ongelma. Yksi asia on varmaa. Velan maksavat lopulta luonto, ilmasto ja ennen kaikkea tulevat sukupolvet, jotka joutuvat kantamaan seuraukset tekemättömistä päätöksistä.

Suomi ei voi olla 'vapaamatkustaja' tilanteessa, jossa ilmastokriisi kiihtyy kaikkialla. Tarvitaan yksityistä rahoitusta, markkinaehtoisia ratkaisuja metsien, turvemaiden ja maatalouden päästöjen hillitsemiseksi. Jos Suomi tarttuu toimeen, voimme olla esimerkki siitä, että ilmastokriisistä voidaan selvitä. Kreikan kohtalo oli säästökuuri. Suomen tie voi olla kestävä siirtymä.