Vuosi 2025 alkoi heti hiilensidonta-alalle myönteisissä merkeissä, kun kauan ja hartaasti odotettu EU-asetus hiiliviljelyyn sekä hiilen varastointiin liittyvien tuotteiden sertifiointikehyksestä tuli voimaan vielä 26.12.2024.
Uutta kankeaa byrokratiaa asetus ei tuonut mukaan, vaan se noudattaa pitkälti jo nykyisin käytössä olevia vapaaehtoisen hiilimarkkinan käytänteitä esimerkiksi lisäisyyden, pysyvyyden ja varmennettavuuden osalta.
Tärkein muutos asetuksen myötä on kuitenkin se, että aiemmat hyvät käytänteet muuttuvat laiksi selkeyttäen hiilensidontamarkkinaa. Sekä tuottajia että asiakkaita hyödyttävät yhteiset ja selvät pelisäännöt, jotka koskevat kaikkia toimijoita.
Mitä kaikkea asetus koskee?
Voimaantullut asetus koko EU:ssa seuraavia toimenpiteitä: Pysyvää hiilenpoistoa, hiilen varastointitoimia sekä hiiliviljelytoimia.
Pysyvällä hiilenpoistolla tarkoitetaan biogeenistä hiiltä tai ilmakehän hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia useiden vuosisatojen ajan. Tällaisia toimenpiteitä voivat olla esimerkiksi hiilidioksidin talteenotto ja varastointi bioenergian tuotannossa tai hiilidioksidin talteenotto ja varastointi suoraan ilmakehästä.
Hiilen varastointitoimilla tarkoitetaan puolestaan toimia, joissa hiiltä otetaan talteen ja varastoidaan vähintään 35 vuoden ajaksi. Tällaisia hankkeita voivat olla puupohjaiset rakennustuotteet.
Asetus koskee myös hiiliviljelytoimia, jotka tehostavat hiilen sitoutumista ja varastoitumista metsiin ja maaperään sekä vähentävät maaperän kasvihuonekaasupäästöjä vähintään viideksi vuodeksi. Hiiliviljelytoimenpiteitä voivat olla muun muassa uudelleenmetsittäminen, turve- tai kosteikkomaiden ennallistaminen ja ravinteiden kierron tehostaminen.
Carborealin oma metsitystoiminta sijoittuu näistä kolmesta kategoriasta hiiliviljelytoimiin, vaikka tavoitteenamme onkin sitoa hiiltä huomattavasti viittä vuotta pidemmäksi aikaa eli vuosikymmeniksi. Pian esiteltävät neljä sertifiointikriteeriäkään eivät muuta nykytoimintaamme, sillä olemme toimineet niiden mukaisesti jo yrityksen alusta saakka.
Neljän sertifiointikriteerin periaate
Asetuksen mukaan hiilenpoistotoimien tulee täyttää neljä yleistä kriteeriä, jotta ne voidaan sertifioida:
1. Toimien on tuotettava määrällinen nettohiilenpoistohyöty tai maaperän päästöjen nettovähennyshyöty.
2. Toimien tulee olla täydentäviä eli niiden on ylitettävä lakisääteiset vaatimukset yksittäisen toimijan tasolla ja ne tarvitsevat sertifioinnin kannustinvaikutusta ollakseen taloudellisesti kannattavia. (Lisäisyys)
3. Toimilla on pyrittävä varmistamaan hiilen pitkäaikainen varastointi ja minimoimaan hiilen vapautumisriski. (Pysyvyys)
4. Toimista ei sais aiheutua merkittävää haittaa ympäristölle. Lisäksi toimilla olisi kyettävä tuottamaan sivuhyötyjä yhdelle tai useammalle kestävyystavoitteelle. (Kestävyys)
Yllä olevien ehtojen lisäksi kolmannen, riippumattoman osapuolen sertifiointielinten on todennettava sertifiointikelpoiset toimet. (Varmennettavuus)
Asetuksen käytännön toteutus
Hiilimarkkinan toimijat voivat osoittaa noudattavansa asetusta sertifiointijärjestelmien avulla. Niihin sovelletaan EU:n luotettavia ja avoimia seuranta-, todentamis- ja raportointisääntöjä, joilla pyritään edistämään luottamusta järjestelmään ja varmistamaan ympäristötavoitteiden tinkimättömyys.
Käyttöön tullaan ottamaan asetuksen mukaan myös vastuumekanismeja, joilla toimijat voivat käsitellä talteen otetun hiilen mahdollista vapautumista takaisin ilmakehään. Asetuksen voimaantulon jälkeen EU-komissio perustaa neljän vuoden kuluttua sähköisen, koko EU:n laajuisen rekisterin hiilensidontatoimista.
Rekisterillä komissio pyrkii varmistamaan, että sertifioiduilla hiilenpoisto- ja maaperän päästövähennystoimilla tuotetun nettohiilenpoistohyödyn esittämiseksi myönnetyt sertifioidut yksiköt ovat todella läpinäkyviä ja täysin jäljitettävissä.
Tärkeä asetus EU:lta, Suomen omat ratkaisut kysymysmerkki
Asetus on erittäin tervetullut muutos vapaaehtoisille hiilimarkkinoille. Vastuulliset toimijat ovat aiemminkin toimineet nykyasetuksen hengen mukaisesti, mutta jatkossa kaikilta edellytetään asetuksen noudattamista ainakin silloin, jos haluaa osallistua vapaaehtoiseen hiilimarkkinaan tai myydä hiilinieluja.
Toimiva asetus vaatii kuitenkin toimenpiteitä ja tekijöitä, joilla valtioiden tulee turvata riittävät resurssit tuottajien ja menetelmien varmistamiseen. Tässä työssä sertifioijat ovat keskeisessä asemassa.
On odotettavissa, että Suomen osalta varmentajien ja menetelmien hyväksyntä kuuluu Energiaviraston vastuulle. Tämä tarkoittanee valitettavasti sitä, että asetuksen täytäntöönpano tulee kestämään, mikäli huomioidaan Energiaviraston toteamukset resurssipulasta jakeluvelvoitteen joustomekanismiin liittyen.
Ilmeisen hankalasta tilanteesta huolimatta toivomme Energiavirastolle riittäviä resursseja asian hoitamiseksi. Suomen valtiolta tarvitaankin juuri nyt nopeita liikkeitä ja panostuksia varmentajiin, jotta asetus sen mukana tuomineen hyötyineen pystytään jalkauttamaan käytäntöön mahdollisimman pian.
コメント