Aika herätä: Missä ovat Suomen omat ilmastohankinnat?
- katariinakoivula
- 19.11.
- 2 min käytetty lukemiseen
Ranska etsii tekijöitä - Suomessa ilmastotyön vastuuta siirretään tulevaisuuteen
Suomen ilmastotoimien uskottavuus on koetuksella. Viime viikkoina on nähty esimerkki siitä, miten vaikeaksi jopa ilmastopolitiikan valmistelun avoimuus Suomessa on muuttunut. Suomen luonnonsuojeluliitto on joutunut viemään ympäristöministeriön hallinto-oikeuteen, koska ministeriö ei suostu luovuttamaan ilmastotoimia koskevia valmistelupöytäkirjojaan. Hallinto-oikeus totesi jo, että valmistelun kuuluu olla julkista, mutta valtio päätti valittaa asiasta Korkeimpaan hallinto-oikeuteen (Suomen Luonnonsuojeluliitto, 13.11.2025).
Samaan aikaan muualla Euroopassa toimitaan jo käytännön tasolla. Ranskassa Île-de-Francen julkisoikeudellinen kuntayhtymä, joka vastaa juomaveden tuotannosta ja jakelusta Pariisin ympäristön kaupungeille (SEDIF) on käynnistänyt laajan Label Bas Carbone -puitesopimuksen. Sopimuksen puitteissa etsitään sertifioituja palveluntarjoajia toteuttamaan konkreettisia ja mitattavia päästövähennyshankkeita (BOAMP, 15.11.2025). SEDIF hakee vielä seuraavan kuukauden ajan ranskalaisia toimijoita, jotka pystyvät toteuttamaan laadukkaita, standardoituihin ilmastomalleihin perustuvia päästövähennysprojekteja (BOAMP, 15.11.2025). Toisin sanoen: Ranskassa julkiset toimijat etsivät tekijöitä, eivät tekosyitä.
Miksi Suomessa ei toimita samoin?
Suomessa on laaja joukko osaajia. Meiltä löytyy luonnonhoidon, metsänhoidon, maatalouden, energiasektorin ja teknologian asiantuntijoita, jotka voivat toteuttaa kotimaisia ja laadukkaita varmennettavia ilmastohankkeita. Yritykset ovat lähteneet näyttämään esimerkkiä ilmastotoimissaan, mutta toimet eivät yksinään riitä. Julkiset toimijat eivät toimi markkinoiden avaajina. Päinvastoin ristiriitaisilla ohjeistuksilla ja lausunnoilla vaikeutetaan vapaaehtoisen markkinan kehittymistä.
Suomen ilmastotoimet näyttävät siirtyvän vuosi vuodelta yhä kauemmas tulevaisuuteen, ilman selkeyttä siitä, millä rahoituksella hankkeet toteutetaan ja milloin toimet todella alkavat. Esimerkiksi Maa- ja metsätalousministeriön kaavailemat ennallistamistoimet odottavat yhä päätöksiä ja rahoituslinjauksia.
Jos käytännön toteutusta lykätään jatkuvasti, Suomella on väistämättä edessään tilanne, jossa ilmastotavoitteet menetetään ennen kuin hankkeet ehtivät edes lähteä liikkeelle. On kaksinaismoralistista korostaa kunnianhimoisia tavoitteita, mutta samalla välttää konkreettisia päätöksiä, joiden avulla tavoitteet voitaisiin saavuttaa. Puhe on puhetta ja teot ovat tekoja.
SEDIF ei ole jäänyt odottamaan, vaan on aloittanut toimet hyvissä ajoin. Label bas-carbone järjestelmän myötä Ranskassa kotimaiset yritykset kasvavat, kehittyvät ja osallistuvat ilmastokriisin ratkaisemiseen. Kyse ei ole ainoastaan päästöjen vähentämisestä vaan innovaatioista, työpaikoista ja talouden uudistumisesta.
Nyt on Suomenkin aika toimia eikä odotella.
Suomessa ilmastopolitiikka kulkee varovaisuuden, sulkeutuneisuuden ja "ei vielä" -mentaliteetin varassa, vaikka muualla Euroopassa toimitaan jo käytännössä.
Suomi ei voi kutsua itseään ilmastojohtajaksi, jos viranomaiset käyttävät energiansa perustellakseen, miksi mitään ei voida tehdä. Tarvitsemme samaa rohkeutta kuin Ranskassa: avoimuutta, konkreettisia hankintoja ja kotimaisten ilmastotoimien aktiivista tukemista.
Viranomaisilla on oltava aito halu toimia vuorovaikutuksessa yritysten kanssa. Ilmastotyö ei synny kieltopuheella, vaan päätöksillä, jotka tekevät tilaa kotimaisille toimijoille.
Kommentit